Plasmahoito on modifiointimenetelmä, joka on herättänyt paljon tutkijoiden huomiota. Plasma on ionisoitu seos, joka sisältää ioneja, elektroneja, vapaita radikaaleja ja virittyneitä molekyylejä ja atomeja, joka vuorovaikutuksessa kuidun pinnan kanssa tuottaa erittäin reaktiivisia aineita. Käytetyn kaasun ominaisuuksista riippuen voi syntyä vapaita radikaaleja, ioneja ja metastabiileja aineita, jotka käynnistävät ablaatio-, ristisitoutumis- tai hapetusreaktioita. Tyypillisiä plasman tuottamiseen käytettyjä kaasuja ovat ilma, O2, NH3, N2 ja Ar.
Plasmakäsittelyprosessin aikana plasma etsautuu ja muuttaa kuidun pinnan morfologiaa, mikä lisää sen karheutta. Hapetus synnyttää aktiivisia funktionaalisia ryhmiä sisältävää happea, mikä lisää kuidun pinnan aktiivisuutta. Tämä parantaa kuidun ja polymeerin välistä fysikaalista interkalaatiota ja kemiallista sitoutumista, mikä vahvistaa rajapintojen tarttumista. Miedon plasman käyttämisellä materiaalien käsittelyyn on kaksi pääetua: ensinnäkin sitä voidaan käyttää missä tahansa ilmakehässä, kuten inertissä, pelkistävässä tai hapettavassa ilmakehässä; toiseksi reaktio tapahtuu vain materiaalin pinnalla, eikä se muuta merkittävästi kokonaisominaisuuksia. Tämä käsittelymenetelmä on yksinkertainen käyttää, erittäin tehokas, vahingoittaa kuitua mahdollisimman vähän eikä vaadi jälkikäsittelyä. Sillä on kuitenkin aika-herkkä luonne; plasmassa käsitellyt hiilikuidut on yhdistettävä polymeerimatriisiin mahdollisimman pian.
