Hiilikuitu on uudentyyppinen korkean{0}}lujuuden, korkean-moduulin ja korkean-lämpötilojen-kestävä kuitumateriaali, jonka hiilipitoisuus on yli 95 % ja joka tarjoaa korkeimman lämmönkestävyyden synteettisistä kuiduista. Se on mikrokiteistä grafiittimateriaalia, joka on saatu hiiltämällä ja grafitisoimalla orgaanisia kuituja ja joka koostuu kuidun akselia pitkin pinottuista levymäisistä-grafiittimikrokiteistä. Sillä on ominaisuuksia, kuten kevyt, korkea lujuus, korkea moduuli, korkean lämpötilan kestävyys, iskunkestävyys, kemiallinen korroosionkestävyys ja alhainen lämpölaajenemiskerroin. Hiilikuitu koostuu pääasiassa kolmesta tyypistä: polyakryylinitriili-pohjainen hiilikuitu, viskoosi-pohjainen hiilikuitu ja pihka{11}}pohjainen hiilikuitu.
Hiilikuitu keksittiin hehkulamppujen valonlähteeksi. Vuonna 1879 Edison keksi hehkulampun käyttämällä hiilikuitua valonlähteenä. Hiilikuitua käytetään laajalti ilmailu-, sähkö-, uudessa energia- ja suurissa infrastruktuuriprojekteissa. Hiilikuidun laaja käyttö ei ole vain tuonut "kevytystä" sen sovelluksiin, vaan myös "energiansäästön ja päästöjen vähentämisen" lisäetuja. Hiilikuitumateriaalit eivät kuitenkaan hajoa luonnollisesti; jos kierrätyksen aikana käytetään korkean lämpötilan polttoa{5}}, se vapauttaa haitallisia aineita ja saastuttaa ympäristöä.
